Taustaa
Keskusverolautakunta antoi 10.11.2017 ennakkoratkaisun (KVL 2017/58), jonka mukaisesti suomalaisen sijoittajan luxemburgilaisesta SICAV-rahastosta saamaa tuloa verotettiin ulkomaiselta yhteisöltä saadun osingon verotusta koskevan tuloverolain (TVL) 33 c §:n nojalla ansiotulona. Ratkaisussa SICAV-rahaston jakama tulo rinnastettiin ulkomaiselta yhteisöltä saatuun osinkoon, jolloin TVL 33 c § tuli sovellettavaksi. Koska SICAV ei täyttänyt TVL 33 c §:ssä säädettyjä edellytyksiä, sovellettiin säännöksen 3. momenttia, jonka nojalla SICAV:n jakama tulo katsottiin ansiotulona verotettavaksi osingoksi. Ratkaisusta valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin päätti välipäätöksessään KHO 2019:80 lykätä asian käsittelyä pyytääkseen Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT) ennakkoratkaisua keskusverolautakunnan tulkinnan mahdollisen syrjivyyden selvittämiseksi. Asiassa on siten kysymys siitä, rajoittaako Keskusverolautakunnan tulkinta pääomien vapaata liikkuvuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 artiklan ja 65 artiklan vastaisesti.
SICAV-rahastoista
SICAV (Société d’Investissement à Capital Variable) on yhteisömuoto, jota käytetään erityisesti luxemburgilaisten rahastojen yhteisömuotona. Asiallisesti ottaen SICAV-rahastot vastaavat pitkälti suomalaisia avoimia sijoitusrahastoja, sillä yksityissijoittajat voivat vapaasti merkitä SICAV-rahaston osuuksia ja vaatia rahastoa lunastamaan niitä. Kuten suomalaisilla rahastoillakin, sijoitusrahastodirektiivin mukaisilla SICAV-rahastoilla on erillinen säilytysyhteisö ja hallinnointiyhtiö. Tyypillisesti SICAV-rahasto omistaa alarahastoja, joilla on omat sijoituspolitiikkansa ja joilla on oma nettovarallisuusarvonsa (Net Asset Value, NAV). Suomalaisten rahastojen tapaan SICAV-rahastotkin tarjoavat sijoittajille merkittäväksi kasvuosuuksia (rahaston saamat tuotot sijoitetaan uudelleen) sekä tuotto-osuuksia (rahaston saamat tuotot maksetaan sijoittajille).
SICAV-rahastojen verotus valituksenalaisen päätöksen mukaan
Suomalaisessa oikeuskäytännössä SICAV-muotoiset yhtiöt on rinnastettu osakeyhtiöihin erityisesti ratkaisun KHO 2010:15 jälkeen ja niiden jakamaa tuottoa on verotettu osinkoverotusta koskevien sääntöjen mukaan. Tämä on tarkoittanut suomalaisessa verotuksessa sitä, että SICAV-muotoisilta yhteisöiltä saatuja tuottoja on verotettu kokonaan yksityishenkilön saamana ansiotulona tai yhtiön saamana tulona. Vastaavasti lähdeveron pidättäminen Suomesta SICAV-muotoiselle yhteisölle maksetuista osingoista on katsottu syrjiväksi (ks. EUT:n päätös asiassa C-303/07, Aberdeen Property Fininvest Alpha Oy), sillä Suomen verolainsäädännön mukaan listaamattoman osakeyhtiön toiselle listaamattomalle osakeyhtiölle maksama osinko on verovapaata tuloa.
Tässä tapauksessa oli kysymys sellaisen SICAV-rahaston jakamasta tuotosta, joka oli nk. sijoitusrahastodirektiivin (2009/65/EY) tarkoittama yhteissijoitusyritys. Suomessa sijoitusrahastodirektiivin mukaiset yhteissijoitusyritykset ovat sopimusperusteisia sijoitusrahastoja, joiden sijoittajille jakamaa tuottoa verotetaan säännönmukaisesti TVL 32 §:n nojalla pääomatuloa. Näin ollen Keskusverolautakunnan ratkaisu johtaisi asiallisesti siihen lopputulokseen, että sijoitusrahastodirektiivin mukaisen suomalaisen yhteissijoitusyrityksen jakamaa tuottoa verotettaisiin useissa tapauksissa huomattavasti huokeammin verrattuna luxemburgilaiseen yhteissijoitusyritykseen. Keskusverolautakunta kuitenkin katsoi, että tapauksessa SICAV-rahaston harjoittamaa yhteissijoitustoimintaa voitaisiin harjoittaa Suomessa myös osakeyhtiömuotoisesti, jolloin SICAV-rahasto rinnastuisi edelleen lähinnä suomalaiseen osakeyhtiömuotoiseen yhteissijoitusyritykseen.
SICAV-rahaston verotuksen yhdenmukaisuus EU-oikeuden kanssa
Edellä viitatussa asiassa Aberdeen Property Fininvest Alpha Oy EUT totesi, että Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-yhtiön ja Suomen oikeuden mukaan perustetun osakeyhtiön väliset erot eivät riittäneet luomaan objektiivista eroa saadun osingon lähdeverovapauden kannalta. Tapauksessa SICAV-yhtiö toimi suomalaisen osakeyhtiön emoyhtiönä. Suomalaisen tytäryhtiön SICAV-muotoiselle emoyhtiölleen jakamista osingoista perittiin Suomessa lähdevero, vaikka suomalaisen tytäryhtiön emoyhtiölleen jakama osinko olisi ollut emoyhtiölle verovapaata tuloa. EUT:n tulkinta perustuikin suurelta osin siihen, että Suomi on päättänyt olla verottamatta tytäryhtiön emoyhtiölleen jakamia osinkoja kansallisesti, jolloin on toimittava samoin vastaavissa rajat ylittävissä tilanteissa.
Käsillä olevassa tapauksessa tilanne on kuitenkin käänteinen SICAV-rahaston jakaessa osinkoa Suomessa yleisesti verovelvolliselle sijoittajalle. Lisäksi kysymyksessä on nimenomaisesti sijoitusrahastodirektiivin mukainen SICAV-rahasto, eikä EUT:n oikeuskäytännössä ole toistaiseksi otettu kantaa sijoitusrahastodirektiivin vaikutukseen suhteessa jäsenvaltioiden verotukseen. Jos SICAV-rahastoa pidettäisiin osakeyhtiönä, olisi sijoittajan saama tulo pääomatulona tai ansiotulona verotettavaa tuloa myös puhtaasti kansallisessa tilanteessa. Jos sijoitusrahastodirektiivin mukainen SICAV-rahasto rinnastettaisiin vuorostaan suomalaiseen sijoitusrahastoon, tulisi näin saatua tuloa verottaa lähtökohtaisesti pääomatulona, koska myös suomalaisen sijoitusrahaston jakama tuotto verotetaan sijoittajan saamana pääomatulona. Suomalainen sijoitusrahasto ei ole myöskään velvollinen maksamaan saamastaan tulosta veroa nykyisen TVL 20 §:n nojalla, joten sijoitusrahastodirektiivin mukaisen SICAV-rahaston verovapaus Luxemburgissa ei muodostane perustetta poikkeavalle verokohtelulle. Näin ollen ulkomaisen sijoitusrahaston jakaman tuoton verottaminen ansiotulona tulisi katsoa lähtökohtaisesti syrjiväksi suhteessa suomalaiseen sijoitusrahastoon olettaen, että syrjivää kohtelua ei voida katsoa oikeutetuksi millään perusteella.
Vaikutukset
Näkemyksemme mukaan on hyvin mahdollista, että EUT tulee rinnastamaan sijoitusrahastodirektiivin mukaisen SICAV-rahaston vastaavaan suomalaiseen sijoitusrahastoon. Tällöin keskusverolautakunnan ratkaisu olisi omiaan vaarantamaan sijoitusrahastodirektiivin tavoitteet, rajoittaisi pääomien vapaata liikkuvuutta ja syrjisi ulkomaisia yhteissijoitusyrityksiä. Olettaen, että ratkaisua ei katsota millään ns.rule of reason-perusteella oikeutetuksi, muodostaisi ratkaisu käsityksemme mukaan purkuperusteen myös sellaisissa muissa tapauksissa, joissa sijoitusrahastodirektiivin mukaisen SICAV-rahaston jakamaa tuottoa on verotettu sijoittajan ansiotulona.
On myös huomattava, että päätöksellä on merkitystä vuoden 2020 alussa voimaan tulevan uuden TVL 20 a §:n soveltamisen kannalta. Uudessa TVL 20 a §:ssä on määritelty sijoitusrahastot, joiden saamat tulot ovat Suomessa verosta vapaita. Pykälässä määriteltyjen sijoitusrahastojen jakamia tuottoja verotetaan pääomatulona. Uusia säännöksiä sovelletaan myös sellaisiin avoimiin ulkomaisiin sopimusperusteisiin erikoissijoitusrahastoihin, joilla on vähintään 30 osuudenomistajaa. SICAV-rahasto ei kuitenkaan ole tällainen rahasto, vaan se perustuu yhtiöjärjestyksen määräyksiin. Jos EUT rinnastaa yhtiöjärjestyksen määräyksiin perustuvan SICAV-rahaston suomalaisiin sijoitusrahastoihin, näkemyksemme mukaan uusia säännöksiä tulisi soveltaa myös SICAV-rahastoihin uuden säännöksen sanamuodosta poiketen.