Vaalikeväänä käydään laajasti veropoliittista keskustelua, ja tuleviin muutoksiin kannattaa sekä yrittäjien että pk-yritysten jossain määrin varautua. Seuraavassa esitetyt poiminnat perustuvat tekemiimme havaintoihin eri puolueiden veropoliittisista linjauksista ja siitä, mitä merkitystä niillä voi olla yrittäjien arkeen. Tuleviin, nyt todennäköisenä pidettäviin muutoksiin voi myös varautua, ja sitä käsitellään myös jäljempänä. On syytä korostaa, että Suomen vero- ja lakipalvelut Oy on poliittisesti ja muutenkin täysin sitoutumaton, yksityisesti omistettu asiantuntijayritys eikä kirjoittajalla ole eikä myöskään tule olemaan minkään puolueen jäsenkorttia.
Aivan ensiksi on syytä palauttaa mieleen verotulojen kertymä. Veronmaksajain Keskusliiton julkaisun (https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/) mukaan tuloverojen määrä vuonna 2018 oli yhteensä 34,5 miljardia euroa. Tästä kotitalouksien tuloverojen määrä on 28,5 miljardia ja yhteisöjen tuloveron määrä vain 5,9 miljardia euroa. Merkittävä verotulojen lähde on kotitalouksien tuloverojen lisäksi arvonlisävero (21,3 miljardia euroa). Esimerkiksi kiinteistöveron määrä oli 1,8 ja perintö- ja lahjaverotuksen 0,7 miljardia euroa.
Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen kiristämistä voidaan pitää julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella varsin todennäköisenä. Esillä on ollut ainakin malli, jossa nyt ns. matalasti verotetun osingon laskentasäännöksiä muutettaisiin siten, että 8 %:n vuotuisen tuoton sijaan huojennetun osingon määrä olisi esimerkiksi 4 % nettovarallisuudesta. Malli perustuu Verotuksen kehittämistyöryhmän ajatuksiin (Verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportti, 51/2010, Valtiovarainministeriön julkaisuja) Tätä on perusteltu mm. SDP:n veropoliittisessa ohjelmassa sillä, että osinkoveron huojennus paitsi kannustaa kanavoimaan työtuloja yhtiöön, myös ohjaa pääomien tehottomaan käyttöön, kun varat jätettäisiin osakeyhtiöön, vaikkei niitä tarvittaisi liiketoimintaan. Tämä jälkimmäinen pelko vaikuttaa kuitenkin varsin akateemiselta, sillä käytännössä pk-yhtiöillä tai yrittäjillä ei ole mahdollista puhtaasti verotuksellisista, lähinnä veronmaksun lykkäämiseen perustuvista syistä, jättää rahaa kassaan makaamaan nollakorkoiselle tilille. Yrityksillä ei ole mahdollisuutta jättää systemaattisesti investoimatta tai huolehtimatta liiketoiminnan muista rahoitustarpeista, jos ne aikovat jatkaa toimintaansa lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Mieleen on hyvä palauttaa myös, että osakeyhtiön tarkoitus on lain mukaan tuottaa voittoa osakkeenomistajille (OYL 1:5 §). Osingonjako on täysin normaali seuraus siitä, että tässä tarkoituksessa on onnistuttu. Samalla voittoa tekevä yhtiö yleensä tulee työllistämään, investoimaan ja maksamaan veroja. Normaalituoton verotukseen perustuvia malleja voidaan kritisoida myös siitä, että sijoitus omaan yritykseen ei ole käytännössä koskaan riskitön. Pk-yrittäjä esimerkiksi harvemmin saa ainakaan alkuvaiheessa yhtiölleen vierasta pääomaa ilman omavelkaista takausta, ja vähintäänkin kantaa riskin siitä, ettei saa itselleen palkkaa.
Vinkkimme yrittäjille on, että osinkoa on todennäköisesti kannattavaa jakaa nyt keväällä nykyisillä säännöksillä ottaen toki huomioon osakeyhtiölain pakottavan sääntelyn koskien varojenjaon edellytyksiä. Osinko voidaan jättää osin myös velaksi, kunhan se on nostettavissa ennen mahdollisia lakimuutoksia. Lisäksi joillakin yritysjärjestelyillä voidaan kasvattaa yhtiön kirjanpidossa näkyvää nettovarallisuutta lähemmäs käypiä arvoja. Niiden merkitys tulee kasvamaan ainakin lyhyellä aikavälillä, sillä järjestelyt saattavat lisätä huojennetun osingon määrää ja mahdollisesti myös kerryttää sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoa.
Eräs osingonjakoon liittyvä merkittävä ongelma on, että esimerkiksi asiantuntijayritysten taseella ei samalla tavalla näy niiden arvonnousu kuin perinteisessä liiketoiminnassa, kuten teollisuudessa. Kun ilmastonmuutoksenkin johdosta on keksittävä muita ansaintalogiikoita kuin fyysisiin tuotannontekijöihin perustuvia ja luotava lisäarvoa erityisosaamisella, on tässä selvä epäkohta. Toki on mahdollista tietyillä yritysjärjestelyillä saada yhtiön käypä arvo myös taseelle ja varojenjaon pohjaksi näkyviin.
Jos sukupolvenvaihdos on yrityksessä tulossa ajankohtaiseksi, myös sen kanssa on perusteita edetä nyt kuluvan vuoden aikana. Poliittisessa keskustelussa on nimittäin ollut esillä myös sukupolvenvaihdosten veronhuojennuksen kiristäminen. Kiristyksiä on tapahtunut toisaalta jo kuluvallakin vaalikaudella. Tässä keskustelussa on hyvä pitää mielessä, että yleensä pk-yrityksen sukupolvenvaihdos edellyttää jatkajan henkilökohtaista velkaantumista ja riskinottoa. Kyse ei ole ilmaisesta lounaasta, ja toisaalta jatkajan – on hän sitten nykyisen yrittäjän lähipiiriä tai vaikkapa työntekijä – edellytyksiä siihen, että hän pystyy yritystoimintaa jatkamaan, on monesti paikallaan jollain tavalla helpottaa. Sukupolvenvaihdokset ovat monesti pitkiä prosesseja ja useiden sukupolvien ketjussa toimivien perheyritysten näkökulmasta neljä vuotta on lyhyt aika. Mahdollisuuksien mukaan sukupolvenvaihdoksen aloittamista on nyt perusteltua huolellisesti arvioida. On kuitenkin otettava huomioon, että yhtiöiden ja avainhenkilöiden tilanteet vaihtelevat, ja asiantuntijan avulla löydetään kullekin sopiva keino vaiheittainen tai yhteen luovutukseen perustuva sukupolvenvaihdos toteuttaa.
Vaalikeväänä vaikuttaa siltä, että verojärjestelmämme ei ainakaan ole lähitulevaisuudessa yksinkertaistumassa, vaikka verotuksen yksinkertaisuus ja neutraalius ovat tavoitteina usean puolueen asialistalla. Monitulkintainen termi ”veropohjan tiivistäminen” on kuultu myös moneen kertaan kevään aikana, ja yrittäjyyttäkin halutaan edistää. On hyvä muistaa, että avoimessa taloudessa kaikki vaikuttaa lähtökohtaisesti kaikkeen. Osinkojen maksu ei ole staattista, vaan siihen vaikuttavat monet tekijät. Investointeja on helppo tehdä muuallekin kuin Suomeen, eivätkä osakesijoitukset ole poikkeus. Vaikka verotuksen jatkuvaa muutosta onkin pidetty vakiona, monimutkainen, hankala ja alati muuttuvaa järjestelmä palvelee verokonsulttien ammattikuntaa, mutta muuta liiketoimintaa ja taloudellista yritteliäisyyttä se ei edistä. Nyt on hyvä hetki pohtia pk-yhtiöissä varojenjaon strategiaa ja tarpeita lyhyemmällä ja pidemmällä aikavälillä sekä tehdä myös liiketoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisia järjestelyjä, joilla voidaan vaikuttaa nettovarallisuuden määrään ja edistää sukupolvenvaihdoksia.